OZOMATLI: Ozomatli

Viiden chicanon, yhden mustan, yhden skotin ja yhden japanilaisen sisältävä Ozomatli heijastelee lyhentämättömänä Los Angelesin slummien monirotuista, erilaisten rytmien sävyttämää ilmapiiriä karua poliittista todellisuutta unohtamatta. Yhden hyvin myyneen omakustanne-albumin ennen tätä "virallista debyyttiä" pyöräyttänyt bändi vispaa cumbiasta, salsasta, mariachista, merenguesta, reggaesta ja dubista, hip-hopista ja funkista cocktailin, joka kolisee kuin kotipolttoinen tequila: ärhäkästi.
Monipuolisesti tanssittava meno ei alistu mihinkään kategorioihin. Se elää täysin tätä päivää, mutta juuret ovat syvät. Tästä johtunee, että lopputuloksella on sillisalaattisuudestaan huolimatta selvästi oma persoona. Cut Chemistin scratchit ja Chali 2nan räpit lyövät kättä Raul Pachecon (kitara, bajo sexto) chicano-laulun ja kolmihenkisen torvisektion hetkittäin hyvinkin jatsahtavan, armottoman tiukan latino-funkin kanssa Jiro Yamaguchin tablojen ja lattariperkussioiden ryydittäessä voimallista gumboa paikoin myös viulun ja haitarin tuella. Lyön vetoa, että lavalla Ozomatli tekee todella pahaa jälkeä.