Etsi
Debyytillä My Bloody Valentinen ja Slowdiven perintö jalostui toismaailmalliseksi lumoksi kuin vahingossa, mutta kakkosalbumilla mikään ei ole sattumaa.
Lämpimät ja huolella valitut synteettiset soundit rakentavat kappaleisiin kekseliäitä tasoja, joiden päälle Larssonin on jälleen helppo kerrostaa tarttuvaa lauluaan.
Levyn tarinoiden vyöryessä läpi jää toistuvasti tunne, että samoja sanoja voisi laulaa eri tavalla.
Modem voisi tulla vuosikymmenten takaa, mutta samalla meno kuulostaa freesiltä.
Vahvasti suitsukkeentuoksuinen, perinnedoomin ja naavaisen progen kartoilta sointia hakeva raskas rock on toimivaa kuin mikä.
Levyn äänimaisemassa klassinen hienostuneisuus ja fantasiamaailma käyvät yhtä matkaa.
Toimitus on parhaimmillaan lujaa.
Voiko enkelitkin eksyä -levyä kuuntelee mielellään niin kotona, salilla, kasinolla kuin keikalla.
Bändin tähän asti paras levy voi vain kiihdyttää jyrkkää nousua kohti melodisen metallin kansainvälisen sarjan kärkikahinoita.
Yhtye jatkaa Children of Bodom -soundisen melokuolon uljaita perinteitä.
Bändin jokainen albumi on kuin suoraa jatkoa edelliselle, mutta silti musiikki ei tunnu toistavan itseään.
Arppamaisuus ei joka tapauksessa ole kadonnut uuden tyylin myötä mihinkään.
