Arvio: Mikään määrä studiotaikuutta ei korvaa hyviä sävellyksiä – Tsunami Sea ei onnistu pitämään Spiritboxin tasoa yllä

Arvio: Japanese Breakfastin For Melancholy Brunettes (& Sad Women) tarjoaa herkkiä hetkiä ja voimakkaita vilunväristyksiä

Arvio: House of Grief lepää täysin Cammie Beverlyn sielukkaan äänen varassa – Laulusta tihkuva tunne tekee torsommistakin biiseistä parempia

Arvio: Suurten tunteiden musiikkia – Drudkhin Shadow Play kouraisee sielusta

Arvio: Leipä on juroimmillaankin kodikas ja repaleisimmillaankin johdonmukainen – Auttaa jaksamaan on sekä looginen kokonaisuus että erilaisia kulkusuuntia tutkiva maistiainen

Arvio: Dallapén Go-Go on rautaisista tekijöistä huolimatta ärsyttävää musiikkia

Arvio: FKA Twigs kurkottelee suuntiin, joissa on aidosti mahdollisuuksia erottua ja olla mielenkiintoinen

Arvio: Red Fangin Deep Cuts -kokoelma ei edusta bändin terävintä kärkeä – Suurin osa biiseistä olisi kannattanut jättää julkaisematta

Arvio: Death SS:n The Entity ei ole mikä tahansa hevilevy – Eheä, terävä ja hyvällä tavalla hämmentävä kokonaisuus pitää tiukasti otteessaan

Arvio: Kaisa’s Machinen Moving Parts on rakkaudentunnustus omalle kotimaalle ja kaupungille, jossa koti nyt on – Kappaleista paistaa inhimillisyys ja lämpö

Arvio: Johanna ja Mikko Iivanaisen riisuttu akustinen ilmaisu on lumoavaa muutaman laulun mitassa – Surutuulelta toivoisi isompia kontrasteja

Arvio: Priimaa laatutakuulla – Blood Dynasty on tuttua ja turvallista Arch Enemyä