Tiettävästi tämä on ensi kerta, kun Hendrixin musiikkia on tehty haitarilla levylle. Mukavaa, että pioneeri on suomalainen. Tarkemmin sanoen muun muassa Jukka Pojan, Sami Saaren, Timo Rautiaisen, Jukka Gustavsonin ja monen muun kanssa yhteistyötä tehnyt Pale Saarinen, jonka Harmony Of The Spirit -levy nousi maailmanmusiikkilistalle 1998. Hän sävelsi myös musiikin palkittuun Matti Pellonpää -dokumenttiin.
Saarinen nivoo yhtenäisen teoksen Burning Of The Midnight Lampista, Voodoo Chilestä, Purple Hazesta, Band of Gypsysiä peilaavasta Who Knows -jamista ja Little Wingistä, tässä järjestyksessä. Tukena on Anssi Nykäsen, Mikko Löytyn ja Marzi Nymanin power-trio sekä jousi- ja torvisektio.
Teoksessa on hienoja hetkiä, kuten suomalaisen kansanmusiikin klassiselta sovellukselta kuulostava avaus, Purple Hazen unohtumattoman riffin vieminen shamanistisiin juuriimme tai aina herkän Little Wingin lyyrinen tyylittely, mutta mitä enemmän Rhapsodya kuuntelen, sitä enemmän sen hätäinen lyhyys kummastuttaa, kun hienoja Hendrix-biisejä olisi tarjolla vaikka kuinka. Alle varttinen levy kiirehtää teemasta toiseen ja loppuu juuri kun kuulija on päässyt kunnolla sisään moodiin ja on valmis vähän laajempaan irrotteluun, joka Jimin kohdalla tuntuu asiaan kuuluvalta.