Animal Collectiven ja sen jäsenten viime vuosien levyt ovat saaneet paljon anteeksi bändin 2000-luvulla saadun kulttimaineen ja omintakeisen tyylin ansiosta. Mitään uusia avauksia bändiltä tai sen jäseniltä ei ole viime vuosina kuultu, eikä Panda Bear Meets The Grim Reaper ole poikkeus.
Kollektiivin kaikki tunnusomaiset tavaramerkit ovat läsnä, ja ne tänä päivänä kuulostavat enemmän kompastuskiviltä. Suurin osa levyn materiaalista koostuu hidastempoisista kappaleista, jotka on kuorrutettu usealla synamattokerroksella. Mattojen päälle Panda Bear laulaa vahvasti kaiku- ja delayefektien kautta kulkevaa lauluaan. Erilaisten efektien käyttö ja niiden kasaaminen päällekkäin ei ole näinä päivinä enää kovinkaan haastavaa tai yllättävää. Hypnoottiset Butcher Baker Candlestick Maker ja Boys Latin pääsevät lähimmäksi sitä, mikä Panda Bearissa on hyvää, mutteivät koskaan kehity kliimaksiinsa.
Panda Bearin vuoden 2007 levy Person Pitch oli yksi sen vuoden parhaita levyjä, ja uusin tuotos on tästä vain löysä toisinto. Kuin olisit lähdössä kanoottimatkalle Närpiössä, mutta matka ei koskaan alakaan, koska ymmärrät, ettei Närpiö ole Venetsia. Tässä yhteydessä Venetsia on loistokas Person Pitch, yhtään ottamatta kantaa Närpiön melontamahdollisuuksiin.
