PANIC! AT THE DISCO: Death Of A Bachelor

PANIC! AT THE DISCO
Death Of A Bachelor

Avauskappale Victoriousin Muse-rippailuista alkaen on lasvegaslaisen Panic! At The Discon uutukainen kuin kaupunki, josta yhtye on kotoisin: kimaltava, kylmä ja täysin keinotekoinen. Nokkamies Brendon Urien lähes keskenään kokoon kutoma kiekko esittelee tähtensä eräänlaisena köyhän miehen, etten jopa sanoisi kulmakasinon Freddie Mercury- tai Frank Sinatra-impersonaattorina, jolla on pakonomainen halu viihdyttää. Vain Elvis puuttuu.

Death Of A Bachelor on toki täydellisesti tuotettua amerikkalaista popmusiikkia, jokaista äänenpalasta ja sovitusnyanssia myöten. Kitarat murjovat satunnaisesti punk rock -sävyissäkin, ja Urien laulu on virheetöntä. Ja mikä vähemmän yllättävää, yhtye vertautuu kenties eniten Fall Out Boyn sävelmaailmaan, onhan levy-yhtiönsä DCD2:n setä Pete Wentz kyseisen orkesterin basisti. Death Of A Bachelor on muuten yhtiön eniten ensimmäisen viikon aikana myyty levy.

Kiistämättömistä teknisistä ansioistaan huolimatta Panic! At The Discon muovista ilmaisua ei jaksaisi kuunnella hetkeäkään kauemmin kuin on pakko. Tämän albumin olisi totisesti pitänyt jäädä Vegasiin.