Perinteet velvoittavat. Vaikka kuulu ruotsalainen indie-levyfirma sitä varookin missään ilmaisemasta, Path Of No Returnin kiinnittämisellä on täytynyt olla selvä motiivi: Burning Heart olettaa löytäneensä vuonna 1998 hajonneen legendaarisen Refusedin tilalle itselleen uuden Refusedin.
Asia ei tietenkään ole aivan niin yksioikoinen, eikä olisi reilua Path Of No Returnia kohtaan kuitata bändi pelkkänä mogulien kloonauskokeena. Tälle assosiaatiolle ei kuitenkaan voi mitään, kun särisevän punkrock-ärjynnän alla alkaa soida nimenomaan Refusedin sekä jenkkiläisen Helmetin huippupäivistä muistuttava riffittely ja muskelirummutus.
Energiselle, eli siis positiiviselle ja samalla kummallisella tavalla ristiriitaiselle angstille on aina tilausta, eikä sitä hakeva pety The Absinthe Dreamsin parissa. Avaaja Soran tulee päälle kuin syysmyrsky, eikä levyn aikana ehdi pahemmin henkeä vetää ennen kuin se jo saavuttaa päätöksensä The Poet’s Walkin kaiun kuollessa kolme varttia myöhemmin.