PAUL GILBERT: Alligator Farm

Arvio julkaistu Soundissa 02/2001.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
Racer X oli 80-luvun puolivälissä nousemassa merkittäväksi amerikkalaiseksi hevibändiksi, eikä vähiten kitaristi Paul Gilbertin virtuoosimaisen työskentelyn ansiosta. Bändi sai jalansijaa niin kitarafriikkien kuin ns. tavallisten musiikinkuuntelijoiden levyhyllyissä.

Arvio

PAUL GILBERT
Alligator Farm
Mascot

Racer X oli 80-luvun puolivälissä nousemassa merkittäväksi amerikkalaiseksi hevibändiksi, eikä vähiten kitaristi Paul Gilbertin virtuoosimaisen työskentelyn ansiosta. Bändi sai jalansijaa niin kitarafriikkien kuin ns. tavallisten musiikinkuuntelijoiden levyhyllyissä.
Vuosien tauko ei ole olennaisesti vaikuttanut Racer X:n olemukseen. Bändi pystyy edelleen tekemään hyviä biisejä ja tunnelman nostattajana yhtye on vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin silloin ennen. Jännää sikäli, että Racer X:n levyllä Gilbertin rooli on keskeisemmässä asemassa kuin hänen soolollaan, joka on pikemminkin "vain" suora rock-levy ilman sen ihmeempiä näytön paikkoja. Gilbert sooloileekin melkoisen rujolla kädellä. Ainoastaan instrumentaali Let The Computer Decide tarjoilee näyttöjä siitä, mitä Gilbert on parhaimmillaan. Kaiken kaikkiaan kappalevalikoima on kuitenkin kummallisen vaisua, eikä Spice Girlsin 2 Become 1 anna kovin vakuuttavaa kuvaa miehen soolourasta.
Racer X pystyy onneksi paikkaamaan puutteet. Superheroes ei ole bändin aivan kirkkainta tuotantoa, mutta yhtyeellä tuntuu potkua riittävän. Kumpikin levy näyttää toteen sen, että Gilbert on monipuolinen soittaja, jolta onnistuvat niin rockit kuin jazzahtavammatkin jutut.
Erityisenä näyttönä voidaan pitää Racer X:n levyllä Viking Kongia, joka on sävelletty Yngwie Malmsteenia silmällä pitäen. Aikatauluongelmien tähden Gilbert kuitenkin vetelee itse Ynkka-soolot ja mies pystyykin erinomaisesti jäljittelemään ruotsalaisen tyyliä. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa