PAUL GILBERT: Flying Dog

Racer X:n sekä Mr. Bigin kokoonpanoissa sorminäppäryytensä todistanut Paul Gilbert haluaa lunastaa kannuksensa myös biisintekijänä. Parin vuoden takaisen soolodebyytin tapaan nytkin on tarjolla beatleaanisia koukkuja yhdisteltynä testosteronia huokuvaan soittoon, kombinaatio josta joko pitää tai ei.
Usein Cheap Trickiltä kuulostava Flying Dog olisi kuitenkin ansainnut enemmän huomiota kokonaisuutta suunnitellessa. Usein mukavasti rokkaavien poppiviisujen seuraan on jostain syystä eksynyt kappaleita, joiden uhoa ja yksinkertaisuutta ei voi päihittää kuin ehkä riehaantunut Mike Tyson eikä levyn päättävä, ilmeisesti hauskaksi suunniteltu Gilberto Concerto neoklassis-sankarikitarointineen helpota asiaa piirun vertaa. Jos koko levy sisältäisi ainoastaan Midnight Maryannen sekä Kate Is A Starin kaltaisia ralleja olisi monen purkkarokista pitävän autolevy ensi kesälle varmasti jo valittu. Tällaisenaan ei Flying Dog valitettavasti tule löytämään tietään kuin vannoutuneimpien fanien levykokoelmaan.