PESTILENCE: Resurrection Macabre

Arvio julkaistu Soundissa 3/2009.
Kirjoittanut: Antti Mattila.

Olihan siihen tässä yhteydessä palattava: Pestilencen deathmetallilevy Testimony Of The Ancientsin (1991) mystisyys on ehkä karissut, mutta useat biisit aiheuttavat edelleen väristyksiä ja järistyksiä.

Arvio

PESTILENCE
Resurrection Macabre
Mascot

Olihan siihen tässä yhteydessä palattava: Pestilencen deathmetallilevy Testimony Of The Ancientsin (1991) mystisyys on ehkä karissut, mutta useat biisit aiheuttavat edelleen väristyksiä ja järistyksiä. Spheresiin (1993) en halua palata uhattunakaan, sillä progesti kieroillut levy oli niin karsea pettymys, että se sai Helloweenin Chameleoninkin (1993) näyttämään fiksulta linjanvedolta. Pestilence löi hanskat naulaan vuonna 1994. Patrick Mamelin johdolla, viidentoista vuoden jälkeen, bändi saapuu ensin levylle ja sitten  kiertueelle.

Jos Testimonylla oli vielä kahden ensimmäisen levyn thrashin juoksevuutta, Resurrection Macabre on paksumpaa, synkästi hidastelevaa sekä teknisempää ja taitavampaa deathiä. Mutta ei niin sähäkkää, kiehtovaa eikä vaikutusvaltaista. Toisaalta olisipa Pestilence tehnyt mitä vaan, Twisted Truthin kaltaisiin biiseihin on niin paljon tunnesiteitä, ettei sinne asti olisi millään voitu päästä. Siinä mielessä Resurrection Macabre taistelee mahdottomasta mahdollisen: uudempi runtelu ja lanaaminen, vanhat arvot ja biisien yllättäväkin rullaavuus tekevät paluualbumista verevän kokonaisuuden. Riffisinkoilu on paikoin hyvinkin tutun kuuloista.

Yhtä tämä vanhojen deathmetallibändien paluuarmada enää kaipaa: Autopsyn täysimittaista yhdistymistä.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa