PETER HAMMILL: The Fall Of The House Of Usher

Arvio julkaistu Soundissa 01-02/2000.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Peter Hammill palaa Edgar Allan Poen novelliin säveltämänsä oopperan pariin toista kertaa. Ensimmäinen levyversio tuli ulos 1991, mutta jos mies saisi päättää, kaikki kopiot varmaankin poltettaisiin roviolla.

Arvio

PETER HAMMILL
The Fall Of The House Of Usher
Fie!

Peter Hammill palaa Edgar Allan Poen novelliin säveltämänsä oopperan pariin toista kertaa. Ensimmäinen levyversio tuli ulos 1991, mutta jos mies saisi päättää, kaikki kopiot varmaankin poltettaisiin roviolla. Eikä ihme, sillä uusversio on tuoreine kitaraseinineen valovuosien päässä jo sinällään kelvollisesta esimuodostaan. Eräät osaavat näemmä aivan myötäsyntyisesti hyödyntää sävelmissään sekä rockin että klassisen musiikin muotoja ja tehoja. Ainoan originaalilevyn selkeän korvaankirskahtavuuden – paikka paikoin esiin astuvat kolhot settirummut – Peter on onneksi poistanut.
Mutta nuo jo mainitut Glenn Brancasta muistuttavat kitaramassat ovat se yksittäinen tekijä, joka nostaa The Fall Of The House Usherin taiteellista arvoa huomattavasti. Äänenlaatu ja miksaus ovat alkuperäistä kirkkaammat ja iskevämmät, mutta kuoronomaisten kitarasektioiden käyttö on ollut suoranainen neronleimaus. Niiden mukanaan tuoma dramatiikka oikeuttaa täysin tällaisen uusversion, joka muuten vaikuttaisi melkomoiselta vedenmyynniltä. Lauluosuuksissa loistavat Hammillin ohella Sarah-Jane Morris, Andy Bell, Lene Lovich ja Herbert Grönemeyer. Libretosta vastaa Chris Judge-Smith. Toivottavasti Chris ja Peter ovat vihdoin niin tyytyväisiä kättensä jälkeen, että hamalla 70-luvulla liikkeellepotkaistu hanke saa vajota rauhassa oman unohduksensa suohon. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa