PETER HAMMILL: What, Now?

Arvio julkaistu Soundissa 10/2001.
Kirjoittanut: Jouko Ruokosenmäki.
Hammillin nokkelasti nimetty 24. soololevy jatkaa laulaja/lauluntekijän tinkimätöntä linjaa eli tarttuvaa ja helposti sisäistettävää poppia on hänen repertuaaristaan yhä turha hakea.

Arvio

PETER HAMMILL
What, Now?
Fie Records

Hammillin nokkelasti nimetty 24. soololevy jatkaa laulaja/lauluntekijän tinkimätöntä linjaa eli tarttuvaa ja helposti sisäistettävää poppia on hänen repertuaaristaan yhä turha hakea. What, Now?:n sävellysten itaraa minimalismia ja instrumentoinnin niukkaeleisyyttä leikkaavat ajoittain äkäiset, lähes kakofoniset äänivyörytykset, mutta muuten levyn ilme on sangen riisuttu – toisinaan vähemmän oikeasti on enemmän. Hammill ei kenties ole maailman suurin kitara- tai pianovirtuoosi, mutta jopa studiolevyn välityksellä on helppo huomata, että hän soittaa täydellä sydämellä. Vanhat rintamatoverit Stuart Gordon ja David Jackson ovat mukana antamassa musiikille sopivaa syvyyttä viuluillaan ja foneillaan, ja rumpali Manny Elias säestää ankarampia kappaleita niiden vaatimalla vakavuudella.
Vaikka 70-luvun koukeroiset palapelit ja kielikuvat ovat taaksejäänyttä elämää, Hammill karttaa edelleen lyriikoissaan tavanomaisempia ratkaisuja ja aiheita. Fed To The Wolves on kauhuballadi katolisen kirkon pedofiilipapeista, Here Come The Talkies kuvaa ajan armotonta kulumista mykkäelokuvan viime päivistä kohotetuilla mielikuvilla. Levyn ehdoton kohokohta on Lunatic In Knots, jolla Peter palailee erään suosikkiaiheensa eli jakomielisyyden pariin. Alakuloisen viulun ja valittavan sähkökitaran duetto on kaikin puolin hyytävä, ja kaikessa omituisuudessaan kappale muistuttaa kovasti VDGG:n klassista Man-Ergiä.
Suuri ilon aihe on se, että vaikka vuodet vierivät, Hammillin ääni pysyy edelleen terässään: se on julma, ankara, ruma, kaunis, herkkä ja ainutlaatuinen. 

Lisää luettavaa