PJ HARVEY: Let England Shake

Arvio julkaistu Soundissa 2/2011.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Vanhassa kirkossa äänitetty Let England Shake on harkitusti julkaisevan PJ Harveyn kahdeksas studioalbumi. Tutulla porukalla tehty levy tarjoaa jälleen kiinnostavan suunnanmuutoksen. Sähköisen rockin pariin Polly Jean ei palaa
vieläkään.

Arvio

PJ HARVEY
Let England Shake
Island

Vanhassa kirkossa äänitetty Let England Shake on harkitusti julkaisevan PJ Harveyn kahdeksas studioalbumi. Tutulla porukalla tehty levy tarjoaa jälleen kiinnostavan suunnanmuutoksen. Sähköisen rockin pariin Polly Jean ei palaa
vieläkään.

White Chalk -levyn (2007) synkkiin pianoballadeihin verrattuna uutuuden äänikuva on rehevämpi ja vehreämpi. Tilaa saavat esimerkiksi ksylofoni, saksofoni, pasuuna, mellotroni ja Autoharp. Mukana on myös useita sämplejä ja lainauksia yllättävistäkin lähteistä. Tarkkaavainen kuuntelu todella kannattaa.

Sävelmistä monet ovat yksinkertaisia, lähes lastenlaulumaisia. Ehkä siksi hienostuneen mutta ehdottoman levyn viesti tuntuu korostuneelta. Nelikymppinen taiteilija on kääntänyt katseensa henkilökohtaisista tunnoista laajempaan, kansalliseen teemaan. Hän on kirjoittanut raadollisen kirjeen Englannille.

Ihastuttavan vanhanaikaisesti kirjoittavan PJ Harveyn levyillä on ennenkin käsitelty kuolemaa. Tällä kertaa tarjolla on poikkeuksellisen paljon hurmetta ja tuskanhuutoja, sillä tekstien keskeisenä viitekehyksenä toimii sota. Eivätkä kyseessä ole brittiläisen imperiumin ylevimmät hetket, vaan Gallipolin taistelun kaltaiset historian häpeäpilkut. 

Kaikesta huolimatta PJ Harvey ra­kastaa kotimaataan pyyteettömästi. ”Goddam´ Europeans!/Take me back to beautiful England”, hän pyytää nilkuttavan Last Living Rose -kappaleen aluksi.
­

Lisää luettavaa