PJ HARVEY: Uh Huh Her

Arvio julkaistu Soundissa 05/2004.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.
Mestarillisesta Stories From The City, Stories From The Sea -albumista on kulunut jo neljä vuotta. Aika ei ole tuntunut pitkältä, koska levyssä on riittänyt ihastelemista. Se on PJ Harveyn levyistä ehjin ja kypsin.

Arvio

PJ HARVEY
Uh Huh Her
Island

Mestarillisesta Stories From The City, Stories From The Sea -albumista on kulunut jo neljä vuotta. Aika ei ole tuntunut pitkältä, koska levyssä on riittänyt ihastelemista. Se on PJ Harveyn levyistä ehjin ja kypsin.

Uuden levyn suhteen odotukset olivat korkealla ja nyt albumi osoittautuu yllättävän vaikeasti sulavaksi palaksi. On vaikea päättää, enkö minä saa levystä otetta vai onko se hieman tylsä albumi.

Uh Huh Her ei täysin onnistu kuulijansa viettelemisessä. Se herättää ihastuksen ja paljon nautinnollisia hetkiä, mutta ei kuitenkaan tyydytä. Huolestuttavan moni raita kuulostaa siltä, miltä PJ:n odotetaankin kuulostavan, mutta ei juuri muulta. Suurin muutos on tapahtunut soundissa. Siinä missä Stories From The City, Stories From The Sea oli PJ:n mittapuulla täyteläiseksi sovitettu poprocklevy, on Uh Huh Her hyvin riisuttu.

Levy on soitinmaailmaltaan niukka ja PJ hoitelee itse kaiken paitsi lyömäsoittimet. Kun sovitusten lisäksi kappalerakenteetkin ovat usein hyvin minimalistisia, jää paljon tulkinnan harteille. Tulkinta onkin tuttua Polly Jeania ja levyn kiehtovin elementti. Intensiteettiä löytyy niin huumaavan kiihkeästä laulusta, kuin ihastuttavan raaoista kitaroista.

Ongelma on siinä, että suuri osa levystä luottaa tunnelmaan, joka ei jaksa kantaa läpi levyn. Tämä tunnelma, johon Uh Huh Her paikoin väkinäisesti pyrkii, on sekoitus herkkyyttä ja painostavaa uhkaavuutta Yksittäisten biisien tasolla siihen usein päästäänkin. Albumi on varsin sirpaleinen ja se menettää otettaan loppua kohti, sillä mukaan tulee keskeneräisiä ideoita (No Child Of Mine), välisoittoja (The End) ja tylsiä junnauksia (Cat On The Wall).

Vaikka kokonaisuutena Uh Huh Her -albumi ei ole onnistunut, loistavia biisejä siltä siis löytyy. Albumin avaava uljas The Life And Death Of Mr. Badmouth on tyylillisesti suoraa jatkumoa Stories From The City, Stories From The Sea -levylle. Seuraavana tuleva Shame on levyn helmiä, Polly Jeania aivan parhaimmillaan. Se on tumma ja uljas ratsu, jonka kiidättämiseen ei tarvita kuin tuhnuiset rummut, sumea särökitara, urkumelodia ja todella intohimoinen laulusuoritus. Seuraavaksi kuultava Who The Fuck? vie räkäisen ja aggressiivisen rokkauksen äärimmilleen ja onnistuu siinä olematta lainkaan korni.

Levyn loppupuolen uljaimpia hetkiä ovat You Come Through, jonka erikoinen sovitus kantaa hienosti ja kertosäkeen laulumelodia saa hymyilemään, sekä herkkä, akustinen The Desperate Kingdom Of Love.

Kiusallista, että tähän ilmeisen rehelliseksi ja intiimiksi tarkoitettuun levyyn on niin vaikea kiintyä. Sekavan loppupuoliskonsa takia Uh Huh Her on kokonaisuutena vähemmän kuin osiensa, eli useiden hienojen biisien, summa. 

Lisää luettavaa