Kutuelektro on tullut tiensä päähän (vai jaksoiko joku muka oikeasti kuunnella XX:n toista albumia?), mutta siitä vaikutteita ottaneiden yhtyeiden esiinnousu jatkuu edelleen. Poliça on Minneapolisista kotoisin oleva yhtye, jonka musiikissa yhdistyvät synapop ja synkähkö maalailu. Shulamith on yhtyeen toinen albumi.
Levyn parhaiksi kappaleiksi nousevat nykivästi arpeggioiva Trippin sekä levyn ensimmäisenä singlenä julkaistu Tiff. Yhtyeen perustaja Channy Leaneaghin eleetön ja hieman lispaava lauluääni sopii yhtyeen tyyliin, mutta mitään järin suurta vaikutusta se ei saa aikaan sanoitusten lipoessa ohi.
Shulamith on täynnä Very Cruelin kaltaisia urbiaania ahdistusta hakevia synkistelypaloja, jotka kuulostavat lähinnä teennäisiltä yrityksiltä vakavuuteen ja soundeiltaankin ne ovat jostain casiopresettien, R’n’B:n ja Massive Attackin välimaastosta.
Tukkoon tuotettu levy on esteettisesti silkkaa kasaria, mutta Poliça ei ylitarjonnan vuoksi nouse esiin millään tapaa. Kaikki tämä on tehty jo paljon paremmin, eiväkä eteerinen herkistely ja ylimalkaisesti kaiutetut, dub-vaikutteiset rytmit peitä alleen kappaleiden keskinkertaisuutta.