POPSICLE: The Good Side Of

Ensin kuin hurmiossa pelannut Ruotsi pieksi Bulgarian jalkapallon MM-kisojen pronssiottelussa lukemin 4-0. Sitten Popsicle soitti Tampereen Tulliklubilla suohon kaikki saman aikakauden suomalaiset indie-yhtyeet. Oli hikinen heinäkuinen ilta vuonna 1994.

Kahden laulaja-kitaristin, Andreas Mattssonin ja Fredrik Norbergin, johtamana Popsicle kävi nopeasti läpi komean kaaren My Bloody Valentine -vaikutteisesta pörinäpopista avoimia valtateitä juhlivaan countryrockiin ja kuoli pois hyvissä ajoin ennen vuosituhannen vaihtumista. Jälkeensä yhtye jätti neljä erinomaista albumia ja liudan laadukkaita lyhyempiä levyjä. Tämän kokoelman ensimmäiselle levylle on koottu yhtyeen olennaisimmat raidat ja toiselle singlejen b-puolet.

Paras esimerkki Popsiclen varhaisesta soundista lienee pariminuuttinen Popcorn, jonka ilmavaa melodiaa, hunajaisia taustalauluja ja kimalaisina säntäileviä kitaroita ei kukaan täysjärkinen pop-fani voi vastustaa. Esimerkiksi vaivattoman täydellisten Sandyn ja Sunkissedin kautta nelikko etsiytyi kohti kaihoisaa tunnelmaa, joka leimasi sen myöhempiä julkaisuja. That Was Summerin ja The Sweetest Reliefin kaltaisissa kappaleissa ei ole jälkeäkään alkuaikojen metelöinninhalusta, mutta sen sijaan esityksiä voi kuvata aidosti sielukkaiksi.

Monissa Popsiclen kappaleissa lauletaan kesistä, jotka ovat jo loppumassa, ja tytöistä, joiden kanssa kaikki ei onnistunut. Silti niistä jää aina yhtä hyvälle mielelle. Kokemukset ovat yhteisiä, tuttuja ja tosia, mutta niissä ei piehtaroida katkerina, kuten suomirockin kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu. Näiden kappaleiden lopussa paistaa aurinko.

Popsiclen maku on tallella. Nuole sitä ja nauti kesästä.