PORCUPINE TREE: In Absentia

Steven Wilsonin Porcupine Treen polkua on leimannut jatkuva muodonmuutos. Yhdentoista vuoden aikana yhtye on morfannut yhden miehen tanssimusaprojektista koukkuista progea vääntäväksi ehdaksi bändiksi, ja kun Wilsonin mielenkiinto on nyt kääntynyt ruotsalaiseen raskaaseen metalliin, lopputulos on sangen Tool-mainen. Biisien sävykkyys ja brittiläinen alakulo ovat säilyneet, mutta soittoon on tullut äkäistä särmää, mikä ei ole lainkaan huonompi juttu.

Musiikillisen suunnanmuutoksen havaitsee jo aloituskappaleen Blackest Eyes ruuhkametron lailla jyrisevästä introsta. Toolin tonttia hipaisevat Gravity Eyelids ja Strip the Soul, jonka video muistuttaa liikaakin Adam Jonesin tuotoksia. Perinteistä Porcupine-soundia edustavat kipaleet Trains, Prodigal ja Collapse the Light into Earth sävyttävät asenneheviä taitavasti, mutta kovin valoisaa menoa ei näistäkään biiseistä löydy.

Sanoitusten puolesta In Absentian voi helposti mieltää teemalevyksi, "Brittilän psykoksi", joka luotaa sosiopaatin elämää harmaassa Englannissa. Sivuraiteille poikkeaa vain The Sound of Musac latteine huomioineen rockin oletetusta alennustilasta. Ankean meiningin keskeltä erottuu Heartattack in a Layby, joka surumielisestä aiheesta huolimatta esittää koskettavan näkemyksen pitkästä parisuhteesta. Nihilismi huipentuu Strip the Soulin kysymykseen "Do you want a western home in the rubble?". Ei ehkä maailman omaperäisin visio, vaan vahvaa tavaraa yhtä kaikki.