Elliott Smithin taustabändinä tunnettu Quasi tallaa entuudestaan hyvin tuttua melodian ja metelin välistä polkua. Rasittavimmillaan homma ei toimi yhtään, mutta ehjät osat niputtamalla päästään sentään maaliin saakka. Kaikki Mr. Smithin herkkien sävelten ystävät voivat siis säästää markkansa miehen seuraavaan levyyn, sillä mahtailevasta nimestään huolimatta The Sword Of God on käytössä tylsynyt, ruostesuojausta kaipaava, mutta hyvästä materiaalista rakennettu taideteos.
Röpelöistä kuorta rapsuttamalla saakin jo viitteitä siitä, mihin Quasilla olisi rahkeita. Hauraat fiilistelyt taittuvat bändiltä hetkittäin maukkaasti ja mielikuvitukselliset sovitukset kiertävät liiallisen kliinisyyden kaukaa. Toivottavasti bändiin tarttuu jatkossa enemmän rohkeutta nousta äänekkäiden kitaroiden suojasta pois ja keskittyä viljelemään piilevää kauneudentajuaan. Siihen ne plussat sitten jäävätkin. Lunta alkaa tulla tupaan, kun häiriintynyt soundimaailma yhdistettynä "keskivihaisiin" biiseihin ottaa vallan. Sinne tänne poukkoileva linjattomuus varmistaa, ettei albumiin saa otetta, vaan se kääntää kelkkansa juuri, kun luulee päässeensä kärryille.
Pinttyneiden aggressioiden purkamista musiikillisin keinoin Quasi ei myöskään osaa. Tulilinjalle joutuu niin mammuttimainen filmiteollisuus (Fuck Hollywood) kuin geeniteknologiakin (Genetic Science), joiden lisäksi pienempiä sirpaleita viuhuu minne sattuu. Korkeinta valtaa bändissä toteuttava Sam Coomes purkaa vihansa suorin sanakääntein, mutta sen osaston voisi jättää ihan muun tyylisille artisteille.
QUASI: The Sword Of God
Arvio julkaistu Soundissa 09/2001.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Arvio
QUASI
The Sword Of God
Domino
The Sword Of God
Domino