RAGE: From Cradle To The Stage

Arvio julkaistu Soundissa 11/2004.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
Rage kuulostaa väsyneeltä. Ongelma ei ole yksin Ragen, vaan laajemminkin parikymmentä vuotta sitten aloittaneiden saksalaisten metalliryhmien. Rage oli alkutaipaleellaan kohtuullisen kiinnostava ja jos nyt ei aivan uusia uria aukonut yhtye, niin ainakin kehityksen kärjen tuntumassa melskaava ryhmä.

Arvio

RAGE
From Cradle To The Stage
SPV

Rage kuulostaa väsyneeltä. Ongelma ei ole yksin Ragen, vaan laajemminkin parikymmentä vuotta sitten aloittaneiden saksalaisten metalliryhmien. Rage oli alkutaipaleellaan kohtuullisen kiinnostava ja jos nyt ei aivan uusia uria aukonut yhtye, niin ainakin kehityksen kärjen tuntumassa melskaava ryhmä.

Ragea on jo pitkään vaivannut jämähtäneisyys. Bändillä on selvästi yritystä, eikä se nytkään aivan suosta soita, mutta lennokkuus on jäänyt matkan varrelle. Studiolevyillä Rage on ollut perusvahva, joskin jossain määrin mielenkiinnoton. Livellä yhtye selviytyy yllättävänkin pirteästi ollakseen trio. Bändi soi varsin täyteläisesti, eikä biisejä ole ilmeisesti pahemmin paikkailtu jälkikäteen studiossa, mistä voi hyvällä syyllä nostaa hattua. Myös pituutta liveltä löytyy juuri sen verran kuin pitääkin – tupla-cd:n verran materiaalia riittää tyydyttämään fanien tarpeet. Lisäksi levyltä löytyvät nykyään harvinaiset rumpu- ja kitarasoolot, jos joku muu kuin vannoutunut fani jaksaa niin pitkälle kuunnella.

Rage on löytänyt jonkinlaista jalansijaa maailmalla, mutta bändissä on niin perisaksalaista teutoniasennetta, että se ei täysin ole avautunut ainakaan Pohjoismaissa. Jos haluaa ottaa selvää miksi, siihen konserttitallenne tarjoaa studiolevyjä paremmat mahdollisuudet. 

Lisää luettavaa