Hamburg Demonstrations on Pete Dohertyn toinen sooloalbumi. Juuri yksikään sen biiseistä ei olisi mahtunut The Libertinesin toissavuotiselle paluulevylle, mutta se kertoo enemmän Anthems For Doomed Youthin erinomaisuudesta kuin mistään muusta.
Pienimuotoinen albumi esittelee raitistuneen, mutta omana itsenään pysyneen artistin. Bändisoundi on freesi ja maestron ote huoleton, parissa biisissä rasittavuuteenkin asti. Doherty on tallannut maailmaa kenkänsä kuluneiksi ja se kuuluu hänen lauluissaan. Samalla niistä löytyy hyvin englantilainen pohjavire.
Musiikillisesti Hamburg Demonstrations on pohjimmiltaan sekalainen, ulosanniltaan yhtenäinen kokonaisuus Dohertyn päähänpistoja, kunnianosoituksia ja neronleimauksia. Myös sanoituksissaan mies räkii mitä sylki suuhun tuo kuulostaen välillä hölmöltä, toisinaan koskettavalta. Amy Winehouse -muistelo Flags From The Old Regime ei enää sen kummemmin hetkauta, mutta niin ikään vanha She Is Far ja Suzie Martinin kanssa duetoitu Birdcage tarjoilevat kyllä biisinteon mallia ja tunteen paloa tavalla, jota voisi nimittää poikkeukselliseksi lahjakkuudeksi.