Brittien omasta mattinykäsestä kirjoitettaessa on viime vuosina kerrottu jostain aivan muusta kuin saavutuksista, joiden perusteella mies on maineeseen noussut. The Libertinesin ajat alkavat olla liian kaukana ja Babyshamblesin saavutukset niin kepoisia, että lyötyä on ollut helppo lyödä. Peter Dohertyn ensimmäisellä varsinaisella soololevyllä kuulee, kuinka miehellä on edelleen tarve tehdä ja esittää musiikkia. Aina se ei ole ensiluokkaista tai mielenkiintoista, mutta eväät niihin Dohertylla ovat.
Kumppaniksi Dohertylle on uskoutunut Blur-kitaristi Graham Coxon, joka vastaa kitaraosuuksista yhtä raitaa lukuun ottamatta. Välit Babyshambles-jäseniin ovat niin ikään kunnossa, sillä mukana albumilla on koko ’Shambles-trio. Kohtalotoveri Amy Winehousea ei aikomuksista huolimatta duettokumppaniksi levylle saatu.
Grace/Wastelands kuulostaa pakottomalta. Ihan kuin Doherty olisi luopunut ajattelemasta, mitä häneltä odotetaan ja mitä hänen pitäisi tehdä. Terapianomaisuus korostuu hyvässä ilmapiirin rentoutena, pahassa yhdentekevyytenä. Ei albumi silti pelkästään huoleton ole. Entisen rikoskumppani Carl Barât’n kanssa kirjoitettu A Little Death Around Your Eyes on häkellyttävän barokkimainen opus. Sweet By And By on kilkattavine pianoineen korostetun kepeä, mutta sen kinksmäisyyden eteen on tehty takuulla hartiavoimin töitä.
Sokkokuuntelussa ilman esittäjäänsä liittyviä sivujuonia Grace/Wastelands ei takuulla keräisi nyt sen saamaa huomiota. Aivan yhtä selvää on, että kuka tahansa rimppakinttunarkki ei säveltäisi niin pysäyttävän kauniita popkappaleita kuin tällä levyllä kuultavat Palace Of Bone ja Broken Love Song.
