Asiat pysyvät ennallaan Raveonettes-jatkotarinassa. Yksinkertaiset sointukulut, minimalistiset Suicide-biitit, kaihoisat twang-kitarat, ylisäröiset äänipurkaukset ja nätisti duetoidut noir-tarinat ajavat ikuista korttelirallia öisen aavekaupungin kaduilla. Kohtalokkaan surullinen tunnelma on tuttu kaikista Raveonettes-elokuvasarjan aiemmista rakkaustrillereistä. Lust Lust Lust on ihan pätevä, muttei erityisen muistettava jatko-osa lupaavasti alkaneeseen saagaan. Sitä ei viitsi lähteä katsomaan teatteriin, ja videovuokraamossakin valitsee helposti jotain muuta kuin jatko-osia. Sitten kun jutun näkee myöhemmin tv:stä, toteaa sen melko kelvolliseksi.
Duo toistaa reseptiään toimivasti, mutta useampikaan kuuntelu ei nosta esiin yhtään kunnolla mieleenpainuvaa kappaletta. Kauniisiin melodianpätkiin ja mukaviin riffeihiin törmää siellä täällä, mutta ne lipuvat ohi kuin aaveet, joihin ei pysty tarttumaan. Rakenteellisesti yhtye tekee yhä simppeleitä poplauluja, mutta tarttuvien koukkujen sijaan ne tarjoavat tällä kertaa ainoastaan tummaa ja hahmotonta tunnelmointia.