Tyylikkään billykitararokkauksen ja hämmentävän stand up & fall down -komiikan yhdistelmästä pitkän uran rakentaneella Reverend Horton Heatilla on skillsit pykälässä. Laughin’ And Cryin’ pursuaa taidolla ja tyylillä soitettuja ja äänitettyjä vuosikertarokkeja, joiden lyriikat huvittavat.
Jokin on kuitenkin liian hyvin. Kaikki tyyliseikat pedalsteel-kantrityylittelystä Elvis-nikotteluun ovat viimeisen päälle täydellisiä, samoin tarinoita kuljettavat teatterilliset äänenpainot. Tämä vääntää kuulijan kummalliseen solmuun: esittääkö tässä rockyhtye omaa musiikkiaan vai esittääkö lahjakas näyttelijäkatras rockyhtyettä, joka esittää omaa musiikkiaan?
Levyllä on kiistämättömän tiukkoja kappaleita, kuten Crazy Ex Boyfriend, Death Metal Guys tai päätösinstrumentaali Spacewalk, mutta kokonaisuudessa on liikaa nokkelaa kikostelua ja musiikillista pastissivitsailua. Tosikkoakin naurattaa, mutta liikutuksen kyyneleet eivät ole lähelläkään.