RHAPSODY: Dawn Of Victory

Rhapsody on kahdella edellisellä levyllä näyttänyt kyntensä klassisen ja hevin taidokkaana yhdistelijänä, mistä tuloksena on syntynyt mahtipontista ja painavaa sankarimetallia. Dawn Of Victoryyn mennessä on tapahtunut sen verran muutoksia, että rumpali on vaihtunut Alex Holzwarthiksi. Käytännössä vaihdoksella ei ole suurensuuria vaikutuksia bändin työskentelyyn, vaan linja pitää.
Legendary Tales ja Symphony Of Enchanted Lands olivat erinomaisia työnäytteitä siitä, miten heviä kuuluu paisuttaa ja suurennella. Uutuus puolestaan on askel takaisinpäin ruohonjuuritasoa kohti. Jos kahta ensimmäistä voisi verrata Wagneriin, on Dawn Of Victory karkeasti määritellen lähinnä kamarimusiikkia Rhapsodyn mittapuiden mukaan. Bändi ei sentään demppaa koko skaalaansa, vaan uljasta asennetta löytyy riittämiin. Huikeimpia kohtia ovat ne barokkiosiot, joissa kuullaan Constanze Backesin koreata lauluääntä.
Kappaleet ovat jälleen kerran pitkälti Luca Turillin käsialaa, ja mieshän on jo todistanut olevansa lähes nero alallaan. Toisinaan tulee silti mieleen, että miehellä on jopa liikaa asiaa. Dawn Of Victoryn biisit ovat nimittäin hyvin täyteläisiä ja tapahtumarikkaita. Onneksi draamallisilla keinoilla Turilli saa loivennetuksi aivomyrskynsä helpommin sulateltavaksi kokonaisuudeksi.