RICKIE LEE JONES: The Evening Of My Best Day

Yhdysvaltojen presidentillä on suuri valta. George W. Bush on poikkeuksellinen kaveri. Hänen yksioikoinen persoonansa ja suorasukaiset lausuntonsa ovat herättäneet melkoista närää niin liittolaisissa ja vastustajissa ympäri maailmaa kuin Yhdysvaltain kansalaisissa. Rickie Lee Jones löysi uuden jyvän biisien kirjoittamiseen kuuden vuoden tauon jälkeen juuri tämän närän ja siitä seuranneen turhautuman seurauksena.

Prosessista ei kuitenkaan syntynyt poliittista levyä. Sillä tuskin on merkitystä, mistä inspiraationsa saa, lopputulos ratkaisee. The Evening Of My Best Day on selkeä comeback taiteilijalta, joka on pitänyt jo jonkin aikaa kynttiläänsä vakan alla työstäessään covereita ja livelevyjä. Levy sisältää paljon Jonesille tuttua ja ominaista tavaraa: pysähtyneitä kuvia, surumielistä maalailua, folkahtavia sävellyksiä ja kauniita jazz-sävytteisiä balladeja. Joukkoon on mahtunut myös muutama yllätyksellimpi hetki: Bitchenostrophy on leikitellen kulkeva bossa nova.

Tell Somebody (Repeal The Patriot Act) on jumputtava soulraita, joka tekee varsin selväksi Jonesin kannan Jenkkilän nykymenoon. Mink Coat At The Bus Stopin A-osa on kuin John Lennonin How Do You Sleepistä. Parhaimmillaan Jones kuitenkin on sellaisissa lauluissa kuin Sailor Song. Se on kaunis kelttisävyinen ja hieman unelias balladi, joka ponnauttaa hetkellisen muistuman 20 vuoden takaiseen Theme For A Popeen.

Vaikka The Evening Of My Best Day vilisee Bill Frisellin kaltaisia taitureita ja soitanto on sen mukaista, on levyn parasta antia kuitenkin Rickie Lee Jonesin herkkä ja hienostunut vokalisointi. Se ei ole vuosien saatossa kärsinyt tai menettänyt viehätystään. Päinvastoin. Aika on ollut suosiollinen ja matkalta on tarttunut mukaan rikastuttunut, syvällisempi sävy.