Olin asian suhteen hieman skeptinen, mutta kyllä Rival Sons potkii! Kun aivan kaikki osuu kohdalleen, kuten albumin nimikappaleessa, bändi peittoaa esimerkiksi Wolfmotherin kaltaiset aikalaisensa ja ajaa keskinkertaisemmat retrorockailijat häpeästä maan alle.
Aiemmin yhden omakustanteisen kokopitkän julkaissut nelikko Los Angelesista ammentaa bluesrockiinsa vaikutteita muiden muassa Led Zeppelinilta, Aerosmithilta ja The Doorsilta. Albumin vahvuus on sen raa’assa alkuvoimassa sävykkäämpiä kappaleita yhtään aliarvioimatta. Nimibiisi, All Over The Road ja Get Mine vääntävät rautalangasta sanan ROCK, taikovat sen tulikuumaksi ja tuikkaavat polttomerkin kuulijan perseeseen. Rento Only One sen sijaan antaa Hammondin ja Wurlitzerin hyväillä korvia ja White Noise jyrää psykedeeliseen tapaan kuin The Beatlesin Tomorrow Never Knows.
Parhaillaan Eurooppaa kiertävä Rival Sons olisi toiminut taatusti myös Suomen kesäfestareilla. Toivottavasti tulevaisuudessa ei ole liian myöhäistä. On aina olemassa mahdollisuus siihen, että bändi kaivetaan suosion tavoittelemiseksi juuriltaan kuin joku pahainen Kings Of Leon.
