Arvio: Jykevää tyylittelyä hard rockin pioneerien vanavedessä – Rival Sons ei uudella levyllä tavoita omiakaan parhaita hetkiään

Arvio julkaistu Soundissa 6/2023.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Rival Sons
Darkfighter
Atlantic

Loppuvuoden konserttivieraaksi luvassa oleva kalifornialaisbändi Rival Sons on julkaissut seitsemännen albuminsa. Darkfighter seuraa pettymyksen tuottanutta Feral Rootsia (2019), ja toden teolla aktivoitunut kvartetti lupailee yllättäen jatkoa vielä tämän vuoden puolella.

Rival Sons ei ole koskaan yrittänyt piilottaa vanhakantaista retroisuuttaan. Bändi on pysytellyt sinnikkäästi raskaskätisen hard rockin ja blues rockin maastossa, eikä Led Zeppelinin kaltaisten pioneerien vaikutteiden läsnäoloa ole voinut kiistää. Tämä pätee myös Darkfighteriin Scott Holidayn jykevästi tyylittelevästä ja riffailevasta kitaroinnista aina painavasti lyövään rumpali Michael Mileyhin saakka. Laulusolisti Jay Buchanan tuntuu sitävastoin puristavan välillä mailaa liiankin lujaa. Darkfighter onkin parhaimmillaan biisien antaessa tilaa Buchananin vähäkarjuntaisemmalle puolelle.

Mirrorsin kirkkourkuisena soundaava ja lopulta syvään riffailuun johtava intro, Bird In The Handin glam rock -poljennon ja kauniin laulumelodian yhdistelmä ja Darksiden herkkyys ja väkevä voima pitävät yllä uskoa Rival Sonsin potentiaaliin. Jospa bändi vielä joskus tekisi yhtä vaikuttavan biisin kuin Great White Valkyrien (2014) Rich And The Poor.

Lisää luettavaa