ROB ZOMBIE: Educated Horses

ROB ZOMBIE
Educated Horses
Geffen

Sarjakuvamaisella kauhuromantiikalla pelanneen Rob Zombien levy on ehkä väärä paikka tulkinnoille, mutta kun lapsena perheensä mukana karnevaaliesiintymisissä reissannut mies laulaa The Devil’s Rejects -nimisellä biisillä ”live for the family/die with the family/all is the family/my gun is running out”, tekee mieli puhua omakohtaisemmasta tavasta käsitellä asioita. Teemalliset väläykset sirkuselämästä lähetetään matkaan alkusoitolla nimeltä Sawdust In The Blood.

Educated Horses on sisäänpäinkääntyneempi albumi kuin varauksetta säksättäneet Astro-Creep: 2000 ja Hellbilly Deluxe. Zombie-tunnusmerkit puhesämpleineen ovat tallella, välillä tykyttää tuttu industrialmainen pulssikin, mutta huomion keskipisteenä mahtailu muuttuu nyt alakuloiseksi kerronnaksi.

Pääasiassa hitaasti etenevät kappaleet ovat kuin kiedotut esiintyvän taitelijan tekohymyyn, vaikka elämän riekaleisuus hakkaa takaraivossa. Siksi Educated Horses on huomattavasti hankalampi albumi sisäistää kuin Rob Zombien aiemmat työt. Se saattaa kuitenkin kyteä ja kestää pitempään, kun kaikki ei leimahda silmille välittömästi.

Rob Zombie on Educated Horsesilla vähemmän friikki. Farkkutakki ja leveälahkeiset housut vanhan teatraalisuuden sijaan alleviivaavat vetäytymisen fiiliksiä. Tuiman päättäväinen katse kannessa jättää kuitenkin mystisen olon.