SAHARA HOTNIGHTS: C´mon Let´s Pretend

Olin antanut itseni ymmärtää, että nämä Suomessakin männä kesänä vierailleet ruotsalaisflikat punnertaisivat garage- ja pop-estetiikan parhaiden puolien parissa, mutta metsään meni. Keskivertoa pseudo-äänekästä rockia keskivertoa kehnommalla vokalistillahan tämä on. Samaa ideaahan tässä hetkellistä suosiota nauttineen – ja alta aikayksikön hajonneen – Kenickien kanssa pyöritellään sillä perustavanlaatuisella erotuksella, että Sahara Hotnightsista ei säteile nuoruuden intoa, ei turhautumisesta seuraavaa vihaista energiaa, ei sydänsuruista taii muista elämän vastoinkäymisistä kasaantunutta purkamisen tarvetta. Ei mitään.
Biisille kuin biisille elintärkeät tarttuvat kertosäkeet on korvattu kailottamalla siinä kohdassa normaalia korkeammalta eikä C´mon Let´s Pretendiltä useankaan kuuntelun jälkeen erotu se, mitä bändi oikeastaan haluaisi ilmaista.
It´s only rock´n´roll and they don´t know what to do with it. Teeskentelisivät edes olevansa mielenkiintoisia.