SAHARA HOTNIGHTS: What If Leaving Is A Loving Thing

Aiemmin lähinnä garagerockareiden märkänä päiväunena noteerattu Sahara Hotnights on tehnyt uuden levynsä myötä todellisen harppauksen kohti ykkösketjua. Riemastuttavinta tapauksessa on se, että tätä ryhtiliikettä on lähdetty hakemaan ummehtuneen ketjulompakkorockauksen sijasta aivan toisesta lähteestä. Sahara Hotnights on häpeilemättömästi keventänyt otettaan ja päällimmäiset vaikutteet on napattu uuden aallon tanssittajilta ja yltiökaupallisen discorockin maailmasta. Yhdistelmän lähes täydellistä toimivuutta ei voi kuin ihmetellä.

Pirteän lähestymistavan lisäksi jotain merkittävää on tapahtunut myös bändin biiseistä vastaavalle Maria Anderssonille. C'Mon Let's Prentendin (1999) ja Jennie Bombin (2001) kömpelöt pastissit ovat poissa ja tilan täyttävät ensiluokkaisesti iskevät, mutta kulutusta kestävät kappaleet. Ennen kaikkea esiin kannattaa nostaa täsmähitti Cheek To Cheek, Polly Jean Harveyn suuntaan silmää iskevä Visit To Vienna ja purkkapunkin ilmentymä Static. Loputkin biisit selvittävät riman niin kirkkaasti, että täysien pisteiden antaminen ei olisi mahdoton ajatus hivenen särmikkäämmällä tuotannolla.

What If Leaving Is A Loving Thingin myötä Sahara Hotnightsin liittäminen osaksi The Pretendersin ja The Banglesin johtamaa naisrockin eliittiä ei ole liioiteltua. Samalla yhtye onnistuu toimimaan kuuman nimensä sisältämän velvoitteen mukaisesti.