SAHARA HOTNIGHTS: Sahara Hotnights

Arvio julkaistu Soundissa 6/2011.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.

Olihan tämä tietysti odotettavissa, mutta kyllä se nikottelua aiheutti. Sahara Hotnightsin popsensibiliteetti on ollut alusta lähtien pinnalla eikä sitä särö tai kipakka tempo ole koskaan kokonaan kätkenyt.

Arvio

SAHARA HOTNIGHTS
Sahara Hotnights
Universal Music

Olihan tämä tietysti odotettavissa, mutta kyllä se nikottelua aiheutti. Sahara Hotnightsin popsensibiliteetti on ollut alusta lähtien pinnalla eikä sitä särö tai kipakka tempo ole koskaan kokonaan kätkenyt. Nyt on sekin vähä krumeluuri kuorittu päältä ja yhtye uskaltaa kokeilla siipien kantavuutta ilman kompromisseja, jos helppo kuunneltavuus sellaiseksi lasketaan.

Eikä voimien tunnossa ole lähdetty kursailemaan tai helppoja ratkaisuja hakemaan. Jos joskus Sahara Hotnights on päässyt esiin sukupuoliroolituksellaan tai kuuluisilla poikaystävillä, niin vain kuuro vielä jaksaisi tyttöenergiasta puhua. Pelkistetysti nimetty albumi on pikemminkin keski-ikälevy.

Sahara Hotnights -levyllä ei ole kovaa rokkausta mailla eikä halmeilla, vaan kertosäkeiden millimetrintarkkuus ja koko albumin seesteinen värikylläisyys ovat silkkaa Abbaa. Kontrasti on suuri esimerkiksi The Soundsiin, joka sekä tyylillisesti että kollegana on ollut käypä Sahara Hotnightsin verrokki. Siinä missä Maja Ivarsson trendipettereineen yrittää epätoivon kiimalla pysyä ajan hermolla, menee Sahara Hotnights yhä syvemmälle popmusiikin ajattomaan ytimeen.

Näpsäkkää hittibiisiä ei levyltä löydy ja totta puhuen albumin kuuntelu on ajoittain jopa raskasta. Sahara Hotnights ei ole ihan kivaa taustamusiikkia. Kaikesta silti kuulee, kuinka uhmakkaan itsevarmat Maria Andersson ja Josephine Forsman eivät arkaile kirjoittaa näin sisäänpäinkääntynyttä ja vakavaa materiaalia.


Sahara Hotnightsin äänitorveksi Soundille suostui yhtyeen rumpali ja toinen biisintekijä Josephine Forsman.

Olette valtavan suosittuja kotimaassanne, jossa edellinen studioalbuminne What If Leaving Is A Loving Thing (2007) on myynyt platinaa. Muiden maiden valloituksen joudutte aloittamaan aina alusta. Tuntuuko tällainen turhauttavalta?

– Turhauttavalta tuntuu se, ettemme voi olla monessa paikassa yhtaikaa. Jos se olisi meistä kiinni, antaisimme jokaiselle maalle samat lähtökohdat tutustua meihin ja musiikkiimme.

– Samaan aikaan tuntuu myös ihanalta soittaa jossakin ensimmäistä kertaa. Todella näyttää yleisölle mistä tuulee ja nähdä kuinka he siihen suhtautuvat. Bändimme on aina ollut parhaimmillaan altavastaajan asemassa.

Onko urallanne koskaan ollut tilannetta, missä suunta johon olette menossa ei tunnukaan oikealta? Asettavatko yleisön odotukset paineita?

– Meillä on aina ollut tunne, että yleisö odottaa meiltä tiettyjä asioita. Emmekä tee tilannetta helpoksi faneillemme, sillä aloitamme aina puhtaalta pöydältä uutta albumia tehdessämme. Se vain on meille ainoa tapa edetä selviytyäksemme. Emme voi tehdä samoja ratkaisuja kahdesti tai olla uramme loppuun asti punkbändi.

– Odotamme studioon menoa aina siihen saakka, että uusi materiaali tuntuu oikealta. Siitä johtuu, että levyjen välillä saattaa vierähtää pitkäkin aika. Olemme olleet onnekkaita, että meillä on ollut varaa odottaa inspiraatiota. Kukaan ympärillämme ei ole painostanut. Kaikki taitavat toki tietääkin, että tällä tavoin olemme parhaimmillamme.

– Kun soitamme musiikkia, johon olemme tyytyväisiä ja joka tuntuu tuoreelta, voimme valloittaa vaikka koko maailman. Jos sen sijaan ryhdymme miettimään muiden toiveita, katoaa särmä ja nälkä.

Oliko teillä tällä kertaa studioon mennessänne tavoitteissa jotain tiettyä tunnelmaa ja lähestymistapaa esimerkiksi referenssilevyjen kautta? Teillä on ollut joka albumilla eri tuottaja ja ehkä siksi levynne kuulostavat kaikki keskenään erilaisilta.

– Tällä kertaa meillä ei ollut minkäänlaisia vertailukohtia. Ainoa vaatimus tuotannolta oli saada se kuulostamaan bändiltä, siltä millainen me olemme livenäkin, eli olemme kaikki yhtaikaa samassa tilassa. Halusimme myös tuottajan pystyvän keskittyvän meihin 24/7. 

– Mielestäni Sahara Hotnights on rohkein levymme. Jätimme joka äänen puhtaaksi ja vahvaksi ja hinkkasimme iäisyyden sovituksia ennen nauhoituksia. Meillä on aina ollut melodioita, joita olemme tarpeen vaatiessa vääntäneet punkiksi, garagerockiksi tai indieksi, mutta nyt halusimme ison soundin. Halusimme jokaiselle kappaleelle oman tunnelman emmekä välittäneet, jos se erosi muiden biisien fiiliksistä.

Teksti: ANTTI LUUKKANEN

Lisää luettavaa