Kun bändissä soittaa niinkin kiistanalaisen ryhmän kuin Gorgorothin King, voisi tämänkin porukan kuvitella sylkevän mustaa myrkkyä kaksihaaraisilla kielillä. Sahg kuitenkin kulkee aivan erilaisissa maisemissa ja jatkaa kakkoslevyllään doomailevan ja retrohenkisen, 70-lukuisen hevirokkinsa esittämistä.
Manngardissakin laulava Olav Iversen loihtii äänellään Ozzy-kytkentöjä. Sabbath on tapetilla muutenkin, selvimmin Planet Caravanin tapaan pölähtävällä Escape The Crimson Sunilla ja Pyromancerilla, jonka riffi juoksee samantyylisellä draivilla kuin Symptom Of The Universe. Sahgissa on kuitenkin liian kokeneita muusikoita pelkäksi Sabbath-klooniksi heittäytymiseen ja parhaimmillaan kuljeskellaankin yhtä kimuranteilla poluilla kuin Trouble, Sahgin tuleva kiertuekumppani. II on myös hevimpää tavaraa kuin esimerkiksi viime vuoden suosikki Witchery.
Pitkänhulppeilla soolo-osioilla ja eri suuntiin kumpuilevilla välisoitoilla Sahg pitää homman mielenkiintoisena ja hienointa onkin, ettei biisien kulkua muista täysin useankaan kuuntelun jälkeen. II:n laadukkaassa retrossa on paljon löytämistä ja tonkimisen aikana myös King voi antaa lahkeen lepattaa rauhassa, kun ei tarvitse kantaa päällään kilotolkulla panosvöitä, nauloja ja nahkaa.