SAMAE KOSKINEN: Vol. 1

Arvio julkaistu Soundissa 02/2006.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.
Kun yhden hienoimman suomalaisyhtyeen eli Sister Flon laulaja päättää tehdä soololevyn ja vieläpä suomen kielellä, se kiinnostaa paljon. Miten englanniksi aiemmin laulelleen Koskisen suuhun kankea kotimainen kääntyy ja miten kynä taipuu teksteihin? Jälkimmäiseen ratkaisu löytyi lähimenneisyydestä ja vieraskynistä.

Arvio

SAMAE KOSKINEN
Vol. 1
Suomen Musiikki

Kun yhden hienoimman suomalaisyhtyeen eli Sister Flon laulaja päättää tehdä soololevyn ja vieläpä suomen kielellä, se kiinnostaa paljon. Miten englanniksi aiemmin laulelleen Koskisen suuhun kankea kotimainen kääntyy ja miten kynä taipuu teksteihin? Jälkimmäiseen ratkaisu löytyi lähimenneisyydestä ja vieraskynistä.

Runoilijoiden käyttäminen laulujen tekstittäjinä on kaikessa 70-lukulaisuudessaan hieno idea, mutta silti mietityttää, sotiiko tekstien tilaaminen usealta eri kirjoittajalta soololevyn ideaa vastaan. Eikö soololevy ole se foorumi, missä paljastetaan henkilökohtaisimmat tunnot ja ollaan ihan alasti, ilman yhtyeen turvaa?

Cd-vihkosen takakannessa kerrotaan Samaen opastaneen lyyrikoita avainsanoilla uusi alku, rakkaus ja luonto. Vaikka aihepiirit ovat jonkin verran rajattuja, kirjoittajien toisistaan poikkeava tapa käyttää ja rytmittää kieltä rikkoo hitusen levyn luontevuutta. Osaa tilatusta materiaalista on selvästi ollut vaikea kääntää laulettavaan muotoon.

Oli kiinnostavaa arvuutella tekstin alkuperää lunttaamatta kansista. Peräti kolmen omiksi suosikeiksi nousseen neljän lauluntekstin takaa paljastui Kauko Röyhkä. Selvästi miehen kokemus poplaulun vaativasta ja vaatimasta kompaktista muodosta palveli tarkoitusperiä. Häikäisevän hyvän Hän asuu näillä kulmilla -singlen intohimoisesta ihastumisen tunteesta Universumin epätoivoisen vimmaiseen ylimieliseen narsismiin musiikki ja teksti ovat kiinteästi yhtä.

Tuotantopuolella vastuun Koskisen kanssa on jakanut Riku Mattila, jolla oli sormensa pelissä myös edellisellä Sister Flon pitkäsoitolla. Albumin äänimaisemaa ei voi kuin ihailla. Vaikka periaatteessa retroillaan reippaastikin, ollaan silti tiukasti tässä päivässä kiinni. Melko harvalla levyllä – varsinkaan suomalaisella – on hyvin tunnistettava ominaissoundinsa, mutta tällä on. Omituisen puristettu soundi toimii erinomaisesti ja istuu sävellyksiin. Sovituksellisesti ollaan rikkaalla maaperällä ja musisointi on mallikasta. Se on melkoinen suoritus Koskiselta. Yhden miehen äänitysprojektit kun eivät aina svengaa, mutta esimerkiksi Tuhkaa tekee tämän, vieläpä varsin villisti.

Jos Sister Flo on Suomen Love, tekeekö Vol. 1 Samaesta pohjolan Todd Rundgrenin?

Lisää luettavaa