Debytoivien tai muutoin vielä uransa alkuvaiheessa olevien naispuolisten laulaja-lauluntekijöiden määrä tuntuu viime vuosina lisääntyneen. Helsinkiläistä Sansaa ei voi pitää enää aloittelijana, mutta omimman itsen etsintä on nimettömäksi jääneellä toisella levyllään yhä meneillään. Laura Sippolan ja Lotan viimeisimmät levyt tuottaneen Janne Oinaan luotsaamalla albumilla Sansan lauluja työstää joukko osaavia, mutta ei välttämättä kovin omintakeista jälkeä tekeviä muusikoita muun muassa Husky Rescuesta ja Irinan sekä Lotan taustalta tutun kitaristi Miika Collianderin johdolla.
Sansan folk- ja pophenkiset kappaleet ja etenkin niiden laululliset tulkinnat istuvat jossain määrin valikoivaan makuun. Täkäläisessä tarjonnassa Sansan oma ilme kuuluu lähinnä valtavirtaan asettumattomina ja välillä hieman akateemisiltakin maistuvina sävellyksinä ja äänensä lievästi björkmäisinä sävyinä. Sorry My Loven sanaton laulu, Nectarin varovainen käheys ja Organ Townin viheltely ja äänellä leikittely ovat toki silkkaa Sansaa, mutta sinänsä kunnianhimoiset laulut eivät ainakaan toistaiseksi tee yhtä välittömästi aseistariisuvaa vaikutusta kuin Chisu omalla kakkosalbumillaan.