SANSA: Vagabond Girl

Uuden pohjanmaalaisen laulaja/lauluntekijän debyyttialbumi edustaa sitä ylikansallisen popin sarjaa, jonka määrä paisuu kiihtyvällä vauhdilla Suomessa – ja monessa muussa maassa – kiitos MTV:n ja Pop Idolsien. Tässä lajissa ehdoton ammattilaisuus yhdistyy homogeeniseen piirteettömyyteen.

Oulunkylän pop/jazz-konservatoriossa laulua opiskeleva Sansa mainitsee vaikuttajikseen laadukkaita hahmoja Nina Simonesta The Beatlesiin ja Joni Mitchellistä Rickie Lee Jonesiin, Nick Drakea ja Tori Amosiakaan unohtamatta. Lukuunottamatta fraseerauksen lievää Mitchell/Jones/Amos-viritystä, sitä ei Vagabond Girlistä huomaa. Epämääräisesti tutunoloinen lopputulos on lähempänä uuden polven valkoisia naislaulajattaria.

Sansa paljastuu teknisesti erinomaiseksi laulajaksi ja virheettömyyden tuntua lisää Suomessa asuvan kanadalaisen Douglas Pashleyn huolellinen tuotanto, josta arvokkaine pianoineen ja selloineen henkii taiteellinen kunnianhimo. Vika on vain siinä, etten useammankaan kuuntelun jälkeen löydä tästä mitään aidosti omaperäistä tai yllättävää näkemystä.