Sansa lähestyy kolmannella albumillaan entistä määrätietoisemmin kotoisten laulaja-lauluntekijättäriemme kärkikaartia. Chisun etumatka on ylivoimainen kenelle tahansa, mutta Janne Oinaan tuottamalla ja kahdestaan soittamallaan Saviorilla Sansa on luonut toistaiseksi onnistuneimman laulukokoelmansa.
Saviorilla Sansan sävellysten folk- ja popainekset sulautuvat pehmeästi sykkiviin koneisiin taikoen levystä modernia elektrofolkia. Sansan melodiat tuovat ajoittain mieleen Kate Bushin ja Björkin, mutta sielukkaan tummasävyinen lauluääni kiehtoo onneksi ilman kollegojensa “eriskummallisuutta”. Tunnetasolla Saviorin biisien teho jää väistämättä puolitiehen siitä yksinkertaisesti syystä, että englanniksi laulaessaan Sansa on sittenkin vieraalla maaperällä.
Konevoittoisen avauksen jälkeen Black Brick Wall käynnistyy akustisesti kitaroituna folkina. Itse Savior on kepeän poppinen folkralli ja Gone To My Head erottuu joukosta ennen muuta dramaattisella outrollaan. Albumin ehdoton erikoisuus on Sansan näkemys 1980-luvun tanssimusiikin näyttäväksi tähdenlennoksi jääneen Sabrinan megahitistä Boys (Summertime Love). Sansan käsittelyssä Sabrinan ilakointi hidastuu ja vakavoituu lähes tunnistamattomiin poikien ylistyksen muuttuessa ahdistavaksi kaipuuksi.