Eka demo oli paras, tavataan huumorimielessä sanoa, kun bändi on kasvanut kuulijan mielestä liian isoksi. Monesti tässä lausumassa piilee totuuden siemen, sillä uran käynnistymisvaiheessa yhtyeet ovat vilpittömimmillään. Vaikkeivät biisintekijät tätä välttämättä tiedosta, ensimmäiset julkaisut määrittävät tahtomattaan tulevien suunnan.
Miten tämä liittyy Särkyneisiin? Ainakin sikäli, että yhtyeen tähän mennessä parhaat sävellykset julkaistiin heti ensimmäisellä seiskatuumaisella pari vuotta sitten. En kyseenalaista musikanttien kirkasotsaisuutta, mutta sittemmin tekemisissä on muoto tullut ennen sisältöä. Särkyneet soittaa rämisevää popmusiikkia, jossa kuuluvat läpi iskelmä, uusi aalto sekä punk. Tyylin brittijuuretkin ovat tiedossa. Ollaan haastavassa tilanteessa, jos mielitään uskottavasti samaan historian jatkumoon.
Ei enää -debyytillä (2011) paikka oli liian kova, pikapikaa sen perään tulevan Kaupungin kutsun kohdalla jää kantaa jo paljon paremmin. Olkoonkin, että Milla Härmän väritön laulu on helppo kohde takertua. Toisaalta aidoin ilmaisu syntyy juuri heittäytymisestä. Otetaan nyt esimerkiksi Kunpa tahtoisit niin. Kenelläpä olisi kanttia tehdä naiivi ja kaikesta ironiasta vapautettu kappale sekstaamisesta?
Salakavalasti iholle tuleva Tyttöjä säälittää lainaa kuin ohimennen Buzzcocksia ja coverina vedetään Wirea. Ja kun suljet silmäsi ja kuvittelet, että Kaupungin kutsu olisi ilmestynyt 1980, tiedät tästä levystä kaiken tarpeellisen.
