Nämä Teksasin karvapäät Texasin Austinista ottavat omien sanojensa mukaan oppinsa 1970-luvun psykedeelisestä rockista Pentagramista Hairy Chapteriin ja Lucifer’s Friendiin. Lisäksi krautrock, thrashmetal ja Amerikan etelävaltioiden blues mainitaan ja pudotellaanpa vielä sokeiden Willie Johnsonin, Lemon Jeffersonin ja Willie McTellin nimet. Lähempänä totuutta on kuitenkin Scorpion Childin vertaaminen siihen iänikuiseen Led Zeppeliniin, ja koska kovia aikoja eletään, väistämättä myös Rival Sonsin ja Witchcraftin kaltaisiin heimoveljiin.
Tällaisessa musiikissa hyvien biisien merkitys korostuu. Scorpion Child vastaa huutoon parhaansa mukaan ja aiheuttaa hyväksyvää nyökyttelyä napakan debyyttilevynsä tahtiin. Ensivaikutelma on tärkeä, ja kun sen sattuu saamaan autostereoista aurinkoisena päivänä, valittamisen aiheet jäävät vähiin.
Albumi soundaa erinomaisen ajattomalta heavyrockilta, ja on mukana ripaus sitä psykedeliaa ja bluesiakin. Robertplantmaisesti venyttelevä laulaja Aryn Jonathan Black osoittautuu oivalliseksi tulkitsijaksi. Kyllä Scorpion Childia ainakin tämän kesän kehtaa fiilistellä.
