Ensimmäisellä levyllään Blind Date With Violence The Scourger kaivautui suomalaiseen thrash-kenttään ja rupesi tähtäilemään kaikkea, mikä liikkuu. Osumia tulee myös toisella albumilla, sillä soundit pistävät kirpeästi, riffit kirskahtelevat nopeina ja bändin thrash vie tilan hengitykseltäkin.
The Scourger ei kuitenkaan ole kotonaan albumimitoissa. Never Bury The Hatchetistä poikki ja tässä olisi kovan nälän jättävä ja tulevaisuuden odotuksia nostattava minilevy. Viitosbiisin jälkeen bändi rupeaa toistamaan teemojaan, rouskuttava kurkkulaulu haukkuu tyhjään metsään ja näppärät rakenteet alkavat kampittaa itseään, kun vaihtelu on minimaalista nimibiisin kokeellisempia osia lukuun ottamatta. Eihän tästä mitään Pleasure To Killiin, Pleasures Of The Fleshiin tai edes Frolic Through The Parkiin tasoltaan vertautuvaa kakkoslevyä odoteltukaan, mutta jotain silmämunat ympäri pyöräyttävää kuitenkin.
Thrash ei ole helppo taiteenlaji. Genre on pullollaan loistavia levyjä ja standardit ovat siksi korkealla. Mutta eiköhän musiikkiinsa muutakin metallia sekoittava The Scourger tällä keikoissa pysy.