SEVENDUST: Seasons

Useilla kevyemmän kaliiberin uusmetallisteilla on taito tehdä kertosäkeistään ilmiömäisen tarttuvia ja kerralla mieleenpainuvia. Niin myös tällä Atlantan viisikolla, joka multimiljoonamyynnin jälkeen on ennättänyt neljänteen levyynsä.

USA:ssa bändi on ollut niin kovassa huudossa, että kaiken hässäkän keskellä osa porukasta sortui viinaksiin ja huumeisiin. Äärimelodisella laululla kuljetettavat sanat peilaavat noita kokemuksia, vaikka bändi oli keskenään sopinut, ettei niistä huudella muille.

Muutamat kepposet toistuvat biisistä toiseen, kuten vaikka jurottavaa riffiä polkeva, vähän mukaraskaalta kaikuva kitara, joka häipyy välittömästi pehmeiden kertosäkeiden alkaessa ja korvautuu viattomammalla taustasoinnutuksella. Lajon Witherspoonin laululinjat ovat parhaimmillaan nautittavan laahaavia ja venytteleviä ja jos pitäisi valita Sevendustin viehkoin piirre, se olisi juuri Witherspoonin suoritus. Mutta bändistä ei aina ole kannattelemaan laulajansa leijuntaa, parhaatkin säkeet jäävät useamman kerran kuultuina tuuliajolle. Sitten ei enää erota, mikä kertosäe kuului mihinkin biisiin ja tulee tunne, että säkeitä voisi vaihdella laulujen kesken eikä mikään oleellisesti muuttuisi.

Siltikin, pieninä ripauksina, Seasons toimii mallikkaasti.