SHAPE OF DESPAIR: Illusion´s Play

Epätoivon muoto. Todella istuva nimi tälle pääkaupunkiseudulta ponnistavalle sekstetille. Kolmannella albumillaan Shape Of Despairin majesteettiset itkuvirret saavat Viikatteenkin alakulon kuulostamaan lähinnä Fröbelin palikoilta. Jos tämä ei saa masennuksesta kärsivää viiltämään ranteitaan auki, niin ei sitten mikään.

Doom metal perustuu maalailevaan tunnelmointiin ja lyijypainot jalassa laahaaviin tempoihin, eikä musiikillisia jännitteitä sävellettäessä todellakaan tuijoteta kelloa. Tämän totuuden on Shape Of Despairkin sisäistänyt, sillä Illusion's Playn kuudella kappaleella on mittaa karvan yli tunnin verran. Täten yhtyeen lähimpinä vertailukohteina voitaneen pitää My Dying Bridea tai sen kotimaista vastinetta Swallow The Sunia. Tyylilajina doom metal ei ole helpoin mahdollinen, mutta Finntrollissa, Thy Serpentissä ja Amorphiksessa kannuksensa keränneet ammattilaiset hallitsevat dynamiikan sekä dramatiikan.

Illusion's Play ei tarjoa helppoa matkaa, mutta levyn nimen tavoin sen epätoivo on vain illuusio, sillä näennäisen angstisuuden ja monotonisuuden alla sykkii herkkä, lohdullinen ja hauraan kaunis maailma.