SHAPE OF DESPAIR: Monotony Fields

SHAPE OF DESPAIR
Monotony Fields
Season Of Mist

Monotonia on vaikea laji. Osittain suomalaisten Thergothonin ja Skepticisminkin lanseeraama hautajaisdoom on äärimmäisen hidasta, raskasta, harrasta ja vangitsevaa musiikkia – tai sitten vain helvetin tylsää. Raja on vähintäänkin häilyvä.

Kiinnostukseni Shape Of Despairin uutta tulemista kohtaan heräsi, kun Monotony Fieldsilta julkaistiin ensimmäisenä maistiaisena sen nimikkokappale. Muutamakin tuntemani ihminen oli kuulemma ahdistunut kappaleesta niin paljon, ettei voinut kuunnella sitä kerralla loppuun.

Levyn viisiminuuttinen alkusoitto (puolet avausraidasta) on hyvin linjassa 11 vuoden levytystauon kanssa. Shape Of Despair tekee kaiken omana aikanaan. Monotony Fields etenee ihan tosissaan niin hitaasti, että se ahdistaa. Ja kerta kerralta siihen uppoutuu syvemmälle.

Monotony Fields ei silti perustu yksin intensiiviseen tunnelmaan. Myös sen jokainen musiikillinen teema on kiinnostava, ikään kuin osoituksena siitä, että ajan kanssa sitä rakentaa vaikka minkälaisen linnan. Pohjattoman surumieliset, kauniit sävelkulut yhdessä harkiten käytettyjen eri laulutyylien kanssa vetävät kenet tahansa lopulta hiljaiseksi.

Sitä paitsi, kesän kynnyksellä julkaistuna tällainen levy pääsee aivan eri tavalla oikeuksiinsa.