Jos Shelby Lynnen kolmastoista albumi jatkuisi loppuun saakka yhtä kovatasoisena kuin sen avaava dramaattinen nimikappale, käsillä olisi yksi musiikkivuoden kohokohdista. Revelation Road vertautuu kevyesti Lucinda Williamsin tai Steve Earlen ravistavimpiin lauluihin, mutta seuraava todella pysäyttävä tuokio koittaa vasta puolen tunnin kuluttua, kun Heaven’s Only Days Down The Road nostaa palan kuuntelijan kurkkuun. Tim Buckleyn varhaistuotannosta muistuttava harras I Won’t Leave You päättää levyn kauniisti.
Kohokohtien välissä kuullaan toki kelpo lauluja, mutta myös Even Angelsin kaltaisia tapauksia, jotka ajautuvat kiusallisen lähelle iskelmällisen sarjatuotantokantrin valtavirtaa. Lauluntekijä on tuottanut Revelation Roadin ja julkaissut sen omalla levymerkillään. Hän on myös alleviivannut, että kyseessä on hänen uransa henkilökohtaisin albumi. Lynnen kertojantaitojen ja luotettavan alton ansiosta kokonaisuus toimii epätasaisuudestaan huolimatta. Naisella on kuuntelemisen arvoista sanottavaa elämän varjoisasta puolesta, mutta hän uskaltaa astua aurinkoonkin.
