Pyhällä Testamentilla kuullaan kosmista syntikkadronea, painavinta hitausheviä, jylhästi sahattua bläkistä, saatanallista munkkimölinää ja jopa jonkinlaista minimalistista teollisuusteknoa. Keinot ovat monet mutta tunnelma yksi: synkkä ja painostava juhlallisuus. Välillä Sink kuulostaa mittaamattomaan avaruuteen katoavalta yksinäiseltä syntetisaattorikokeilijalta, ja välillä armeijalta verta oksentavia interplanetaarisia tuhorobotteja kylvämässä verta, oksennusta ja interplanetaarista tuhoa. Vieraannuttava psykedeelisyys yhdistää ääripäitä. The Holy Testament ei kuulosta ”arkiselta” missään vaiheessa. Hyvä niin.
Toismaailmallinen vyörytys on vinyyliformaatissa jakautunut aiemmin julkaistuun ykkösosaan ja nyt ilmestyvään toiseen puoliskoon, cd-paketissa molemmat levyt löytyvät nyt saman katon alta. Luulisi että tupla-albumi massiivista meteliä olisi liikaa, mutta hitaasti rakentuva kosminen konstruktio on vaikuttavimmillaan nimenomaan putkeen kuunneltuna. Popmittareilla kyse on välillä enemmän pelkästä äänestä kuin musiikista, mutta Sink puhuttelee myös avomielistä rokkaria ja tarjoaa kelle tahansa klassisesta musiikista muistuttavaa kauneutta.
Tuplan puolikkaista ensimmäinen on tiukemmin kiinni black metal -juurissa ja jatko-osa kurkottaa kauemmas galakseihin. Trippi on paha mutta hyvä.