Vuosi sitten ilmestyneellä Au-levyllä Sister Flo hylkäsi popmusiikin muodon ja koetti muuttua myöhäiseksi Talk Talkiksi. Ystävyys/Friendship -albumilla yhtye kulkee tien liki loppuun asti.
Viidennen albuminsa Sister Flo äänitti samalla tavalla, millä jazzlevyjä oli tapana tehdä. Ryhmä kokoontui studioon ja rupesi soittamaan ilman sen kummempia ennakkovalmisteluja. Parin päivän jälkeen kasassa oli tarpeeksi musiikkia sen puhtaimmassa muodossa. Siinä tämän levyn pohjimmainen idea taitaa ollakin.
Onnistuessaan, kuten pitkällä No Shapes -raidalla, yhtye luo todella kauniin tekstuurin ja ihailtavan jännitteen. Orion Horizon jumittaa muuhun materiaaliin nähden poikkeuksellisen ryhdikkäästi ja innoittajansa selvästi paljastaen. Epäilemättä siinä tavoitellaan 1970-luvun saksalaisen kosmisen rockin henkeä.
Pienellä ja lämpimällä levyllä on myös hetkiä, joita olisi kannattanut miettiä enemmän: tiivistää, kehitellä, äänittää päälle. Toisaalta albumin selkein virhearvio on I’ll Have No Fear -päätösraita, jonka lauluosuus tuntuu osoittelevalta ja kappale muutenkin irralliselta.
