Slow motion -pimeydestä kohti rokkivaihdetta – Electric Wizard ”pirtsakkana”

Electric Wizard
Wizard Bloody Wizard
Spinefarm

Jus Obornin johtama Electric Wizard on tarponut stoner doom -suossa kohta neljännesvuosisadan. Tuossa ajassa yhtyeestä on tullut tärkeä määrittelijä paitsi genren räjähtäneelle alaviresoundille, myös kuvastolle, jossa ikuisella huonolla tripillä riutuvat satanistiset motoristinoidat kiduttavat muita ilkeitä ihmisiä teatraalisiin seksirituaalimurhiin keskittyvän nistikulttinsa mädäntyvässä huumeluolassa/hautaholvissa. Perässähiihtäjiä riittää, ja hitaasti jauhava riffi yhdistyy ”Hammer Horror on LSD” -tematiikkaan alan festivaaleilla usein.

Electric Wizard pelaa itsekin varsin tiukalla musiikillis-esteettisellä paletilla, mutta on luonut selkeästi tunnistettavan, omalaatuisen Black Sabbath -mutanttinsa. Pari viimeisintä levyä, Black Masses (2010) ja Time To Die (2014) ovat vieneet saatanallisen huuruilun niin syvälle slow motion -pimeyteen, että uutuus yllättää rokkailemalla verrattain energisesti.

Tempo on yhä nopeimmillaan keskiluokkaa, mutta yleinen bändisvengi ja äänensävy on Electric Wizard -mittareilla suorastaan pirtsakka. Vaikutteet autotallihevin esi-sabbathiaaniselta psykedeliakaudelta ovat pinnassa. Keventyneessä äänivallissa on raikas ja regressiivinen ote. Yhtyeen ei tarvitse todistella mitään, laadukas perusjyystö omalla ”mukavuusalueella” riittää. Asiallisia riffejä, hienoja kitarateemoja ja hyvää bassomyllytystä riittää koko kestolle. Jus Obornin känisemät laulukoukut on kuultu aiemminkin, vaan eipä siinä, ihan hyviä koukkuja ovat uusintoinakin.