ELECTRIC WIZARD: Let Us Prey

ELECTRIC WIZARD
Let Us Prey
Rise Above

Tässä jumalattomassa maailmassa ei ole enää monta asiaa, joka voisi tosissaan kaikkeen turtuneita kunnon kansalaisia järkyttää eikä rockin soittaminen ole sellaiseksi kelvannut enää vuosikausiin. Mutta kyllä suvaitsevuuden koettelijoitakin aina sillojn tällöin pulpahtaa pinnalle. Brittiläistä Electric Wizardia on nimittäin vaikea uskoa monen vanhemman jälkikasvustonsa kuunteluiloksi hyväksyvän. Lakoniset puheet holtittomasta huumeiden käytöstä eivät vaikuta tuulesta temmatuilta eikä ole ollenkaan varmaa viljeleekö yhtye saatana-tematiikkaansa sittenkään kieli poskessa. Ainakaan mikään bändin totaalisuudessaan tylyllä Let Us Prey -albumilla ei viittaa, että ironia kuuluisi näiden kavereiden tyylivalikoimaan.

Let Us Prey on helvetillisen alavireinen, synkkä, junnaava ja tarpeeksi kuunneltuna päivänvalossakin pelottava levy. Welhojen äänivalli on kunnioitusta herättävä ja vaikka näin määrätietoisella nyanssien välttämisellä ei kokonaispojot koskaan nouse kovin korkealle, on bändi kaikessa monotonisuudessaan vakuuttava. Electric Wizard maalaa musiikillaan niin lohduttomia visioita, että nonstop-kuunteluun levystä ei ilman itsetuhoviettiä ole. Mutta mikä erottaa bändin muusta nykymusiikista genrerajoihin katsomatta on taiteilijoiden ilmiselvä henkinen epätasapaino. Let Us Preylla kuultava diabolinen äänimassa ei varmasti ole musiikkimaailman trendituulia nuuhkien syntynyt. Koko levy on kuin yksi apokalyptinen purkaus, tulevaisuudennäkymä, jota ei parane herkemmän katsella.

Edelliseen Dopethrone -albumiin verrattuna uutuus on sikäli kuunneltavampi, että kokonaismittaa on karsittu miltei puoleen ja aina silloin tällöin mukaan on kelpuutettu doom-matelua vähän nopeampaa tempoa. Mutta melodioita tai muita kompromisseja Electric Wizard ei tälläkään kerralla tarjoa. Ei armoa liioin.