SONS AND DAUGHTERS: The Repulsion Box

Rakkaudesta Johnny Cashin levyihin syntynyt ja Bob Dylanin The Times They Are A-Changin'in lyriikasta nimensä lainannut glasgowlaiskvartetti debytoi seitsenbiisisen minialbumin jälkeen kokopitkästi. The Repulsion Boxilla Sons And Daughters on omanlaisensa sekoitus juurevaa amerikkalaisuutta, folkia ja new wavea. Yhtyeen naiivin kuuloinen musisointi on kevyttä ja vähäsähköistä leikkiä tyylien hiekkalaatikolla. Sukupuoliset tasa-arvovaatimukset täyttävän nelikon riehakkuudessa on samaa ilmettä kuin Violent Femmesillä parhaina päivinään.

Adele Bethel ja Scott Paterson jakavat Sons And Daughtersin lauluosuudet riemurinnoin ja bändin soundin folkpohjaisuuden takeena helisee Ailidh Lennonin mandoliini. The Repulsion Box paljastuu alkuhämmennyksen jälkeen mukavan pirteäksi laulukokoelmaksi. Sons And Daughters ei selvästikään tee musiikkiaan otsat kurtussa, vaan uransa tässä vaiheessa vielä rutinoitumatonta innostusta pursuten. Fuusiossaan piilevän huumorin yhtye sallii nousta pintaan Taste The Last Girlin boogiepitoisella Status Quo -henkisyydellä ja mandoliinin ja kättentaputusten silaaman Royally Usedin stoogesmaisella I Feel Alright -beatillä.