SPECTRE QUARTET: Oslo

Spectre Quartetin Oslo toimii positiivisissa instrumentaalitunnelmissaan niin loistavasti, että vaikka ulkona onkin plussaa vain parin asteen verran, tuntee kesätuulen leppoisan puhalluksen jo lämpimänä kasvoillaan ja toivoo, että voisi korkata jo ensimmäisen viinipullonsa läheisessä puistossa. Yhtyeen hieman kotikutoisen näköinen pressi kertoo Spectre Quartetin olevan turkulais-helsinkiläinen bossajazzrockorkesteri ja harvoin jos koskaan olen tavannut esittelylappua, joka pitäisi näin jetsulleen paikkansa: vielä kun mukaan olisi ympätty adjektiivi aurinkoinen, määritelmä olisi täydellinen.
On kyse sitten avaaja Bossa Intruderin (kyllä, arvasitte oikein) bossanovailusta tai Disco Volanten leppoisan letkeästä discofunkkailusta, niin meno on tajuttoman nastaa. Yhtyeen musiikki on sen verran easylistening, että kuuluisa hissimusiikki-leima tuntuu joskus valtaavan vähän liikaakin mieltä, mutta Oslon hyväntuulisuus on niin aseistariisuvaa, että vähintään Cilfton Davis -coverin Never Say Goodbyen mukana viheltelee melodian mukana jo aivan täysillä. Nelosraita Bambiton saksofoni on pehmeä ja virkistävä kuin partnerin kanssa jaettu vaniljapehmis ja Bossa Trinen bossanova on niin täydellisen hunajainen, että voi vain kummastella sen täyteläisyyttä.
Päätösraita Gonna Get Youn loputtua cd-soittimen kello näyttää levyn kokonaiskeston olevan 36.28. Tässä ajassa Quartet ei tee mitään maailmoja mullistavaa. Paitsi yhden asian: se tuottaa aivojen mielihyväkeskukseen sellaisen hyvänolontunteen, että harva levy pystyy samaan. Yhtyettä on myös kehuttu komeasti soittavaksi live-kokoonpanoksi, ja elävänähän tälläinen hyväntuulinen luppojazzailu on parhaimmillaan.