SPIRITUS MORTIS: Spiritus Mortis

SPIRITUS MORTIS
Spiritus Mortis
Rage Of Achilles

Uskomaton on tämän bändin kärsivällisyys. Samanlaista musiikkia on jauhettu vuodesta 1987 ja vasta nyt tärppää levyn suhteen. Ei voi trendisyytöksiä heitellä, kun vanhan liiton doomiin on luotettu 16 vuotta, vaikka sopimuksesta ei ole ollut tietoakaan. Muutamia miehistönvaihdoksia on koettu, mutta perussetti on sama. Ei pysty heti päättämään, pitäisikö kumartaa kunnioituksesta vai nauraa päin naamaa. Tolkutonta itsepäisyyttä ja sopivaa hulluutta suoritus kyllä vaatii.

Spiritus Mortis ei möyhi ollenkaan niin verkkaisesti kuin Reverend Bizarre, mutta vanhaa Troublea ja jossain määrin jopa Candlemassia tässä haeskellaan. Vow To The Sun kumartaa Manowarille, sen Into Glory Ride -levylle, kun Vesa Lampi heittää peliin Eric Adams -huudahduksia ja Teemu Maijala rytkyttää bassoaan Joey DeMaion tavoin. Temponvaihdot ovat herkullisen korostettuja, kuten Forever ja Death Walking osoittavat. Jälkimmäinen toimii myös teemallisesti, kun Lampi hoilaa haikean horjuvasti "if you see me coming, you see death walking/if you see me coming, get away if you can". Eihän tämä kovin iloinen levy ole.

Mutta kuten kaikki doom, Spiritus Mortiskin nojaa lopulta Black Sabbathiin. Jos Sabbath-repertuaarista pitäisi nostaa selkein ohjenuora tähän tyyliin, se olisi Vol.4.